Infosotaveteraani muistelee: Mitä opin jo viisi vuotta sitten Venäjän trolleista
Näihin aikoihin, tasan viisi vuotta sitten aloin kirjoittaa silloisessa työpaikassani Taloussanomissa uutisia ja mielipiteellisiä juttuja Venäjän hybridivaikuttamisesta. Paria kuukautta aiemmin tapahtunut Krimin valtaus oli tuonut paljon uusia näkökulmia asiaan. Silti esimerkiksi suomalaiset idänkaupan ammattilaiset eivät vielä tuntuneet ymmärtävän, mikä kaikki muuttui kun kauppakumppani alkoi käyttää aseita politiikkansa jatkeena.
Hyvin äkkiä minulle alkoi lähetellä sähköposteja ja tekstiviestejä yksi epämiellyttävä hahmo, saaden pian seuraansa muutaman muunkin kaltaisensa. Lisäksi he tai toverinsa alkoivat kirjoittaa kymmeniä loukkaavia kommentteja juttuihini. Kun moderointi poisti niitä henkilökohtaisuuksien takia, samat tarinat ilmestyivät Suomi24-, Vauva– ja KaksPlus –keskustelupalstoille.
Vähitellen, seuraavina kuukausina viestit raaistuivat ja rumentuivat. Samat lauseet alkoivat pikkuhiljaa toistua MV-julkaisussa ja muissa uusissa vihankylvökanavissa, sekä parissakin Facebookin Venäjä-mielisessä ryhmässä.
Postausten mukaan olin paitsi russofobi, Ukrainan fasistien tukija ja paha ihminen, luultavasti myös homo, tunnettu pedofiili, eläintenkiusaaja ja esiinnyin salanimillä eri puolilla internettiä saalistaen nais- ja miesseuraa. Lasteni ja puolisoni nimiä udeltiin, samoin osoite- ja yhteystietoja mahdollista ”käyttöä” varten. Edustin mccarthyismia ja ad hominemia.
Eräs kollegani, joka työskenteli silloin ja työskentelee edelleen Yleisradiossa, lähetti ahkerasti minulle kuvakaappauksia näistä postauksista.
”Tämän tekijän täytyy olla Venäjän trolli”, hän vakuutti minulle moneen kertaan.
Se, että tuo häirikkö ja hengenheimolaisensa kommentoivat törkypostauksiaan sosiaalisessa mediassa omilla suomalaisilla nimillään, oli kuulemma vain ovela salajuoni: taustalla oli kollegani päätelmien mukaan kuitenkin Venäjä.
Kävin etsiskelemässä verkossa postauksia tehtailevia ihmisiä. Erään ketjun alullepanijaksi paljastui keski-ikäinen lounaissuomalainen nainen, jolla oli vielä kääpiökoirakennelikin. Hän oli koira-aiheisten keskustelupalstojen mukaan kärhämöinyt myös pennunostajien kanssa.
Nainen haukkui verkossa kaikkia ja kaikkea samalla tavalla kuin minuakin – ihmistä jota hän ei entuudestaan mitenkään tuntenut. Emme olleet, emmekä ole koskaan tavanneet.
Toinen raivoaja oli Pohjois-Karjalassa asuva mies, joka oli ollut aktiivisena paikallisessa skiniliikkeessä ja saanut nuorempana tuomion kännissä tehdystä kuolemantuottamuksesta. Hän tuntui minun lisäkseni inhoavan sosiaaliviranomaisia, autokauppiaita, armeijan henkilökuntaa ja erityisesti 1990-luvulla kaupunkiinsa Somaliasta tulleita pakolaisia. Näitä hän oli pilkannut koko näkyvän nettihistoriansa ajan, kauan ennen Krimin tapahtumia.
Kolmas ahkera solvaaja oli idyllisessä rannikkokaupungissa asuva seitsenkymppinen runoilija, rauhanaktivisti ja 1970-luvulla Moskovassa ja Berliinissä työskennellyt ihminen. Pienellä etsimisellä huomasi helposti, miten hänkin oli vuosien mittaan käynyt yhden ihmisen sotaansa milloin mitäkin oikeaa tai kuviteltua aatteellista vastustajaa vastaan.
Kollegani mielestä tämä henkilö ainakin oli Neuvostoliitto- ja DDR-taustansa takia ilmiselvä Venäjän trolli, joka ottaa yhä käskynsä samoilta toimijoilta kuin kaikki 1970-luvulla idässä oleskelleet: KGB:ltä tai sen seuraajilta.
Herkkäuskoiset ryhmääntyivät
Useimmat näistä kimppuuni käyneistä ihmisistä olivat aktiivikeskustelijoita eräässä Krimin valtauksen jälkeen syntyneessä, trollien mukaan nimetyssä Facebookin keskusteluryhmässä.
Sitä pyörittivät – ja pyörittävät – samoin ihan oikeat suomalaiset ihmiset, joiden mielestä Venäjän valtiollisen Sputnik-uutistoimiston ja Russia Todayn tekemät uutiset olivat paljon luotettavampia kuin kotimaisen tai länsieurooppalaisen median jutut. Moni sanoo vastustaneensa jo lapsesta asti Yhdysvaltojen oikeudettomia sotia Vietnamista Irakiin.
Kun Venäjän toimia selitettiin itämediassa parhain päin, se sopi paremmin näiden ihmisten vanhaan ajatusmaailmaan kuin rumilta kuulostaneet suomalaiset uutisjutut Venäjän tekemästä häikäilemättömästä Krimin anastamisesta.
FB-ryhmässä löydettiin myös hyvin nopeasti erilaisia uusia uutiskanavia: mystisesti tyhjästä ilmestyneitä englanninkielisiä verkkosivustoja, joilla jaettiin uutisten lisäksi myös mielikuvituksellisia tarinoita Bilderberg-ryhmän tai George Soroksen salaliitoista Venäjää vastaan. Näissä Venäjä oli aina hyvä uhri, ja länsi paha valehtelija.
Mitä reikäpäisempi provo tai ilmiselvä itänaapurin ammattitrollien laatima valeuutinen sivustoilla olikaan, sitä varmemmin se upposi totena ryhmän keskustelijoihin kuin kuuma veitsi kevytlevitteeseen.
Kukaan ryhmäläisistä ei ainakaan julkisesti neuvonut käyttämään näiden saittien lukemisessa samaa lähdekritiikkiä, mitä he vaativat Hesarin tai Yleisradion uutisia linkanneilta.
Suomenkielisiä Venäjän trolleja ei tarvittu, osaamme lukea alkukielellä
Ja tässä suomalainen hyvä koululaitos näyttikin voimansa: siinä missä saksalaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset Putin-fanit joutuivat odottamaan näistä englanninkielisistä huuhaa-sivuista idän trollitehtaiden käännöksiä ja dubbauksia, suomalaiset pystyivät lukemaan niitä alkukielellä eivätkä näin tarvinneet vartavasten Suomeen suunnattua suomenkielistä trollaustoimintaa.
Muutama edelläkuvatun FB-ryhmän jäsen esiintyi keskusteluissa oikealla nimellään tai kertoi kysyttäessä suosiolla henkilöllisyytensä.
Kaikki olivat ihan tavallisia ihmisiä: osalla oli vasemmistolaista taustaa, osa suhtautui muuten vain kaikkeen yhteiskunnan toimintaan luontaisen epäluuloisesti, osa oli paikallispolitiikasta tuttuja kuntapäätösten ammattivalittajia, osa hiukan syrjäytyneitä änkyröitä jotka näkivät koko ajan ympärillään vallanpitäjien juonia.
Kaikille oli yhteistä se, että he jakoivat kritiikittä verkossa uutisia, jotka olivat lähteneet liikkeelle sellaisilta sivustoilta jotka on jälkeenpäin osoitettu Venäjän propagandakoneiston luomuksiksi.
Moni sanoi, että jakoi näitä vain siksi, että ne antavat toisenlaisen kuvan maailmasta kuin suomalaisen median uutiset. Silti useimmat ryhmäläiset myös peukuttivat kaikkia oletetuista ”vastustajistaan” tehtyjä pilakuvia ja raakojakin, henkilöönkäyviä meemejä.
Erityisesti heitä huvitti, kun pohjanmaalainen tositv-esiintyjä ja kansantaiteilija nimesi yhtyeensä trollien kunniaksi ja teki kotistudiossaan Yleisradion kollegastani kömpelön, pilkkaavan musiikkivideon.
